Saafi

Mä tartten hei uuden kämpän ASAP!

  • Mä tartten hei uuden kämpän ASAP!

Matkustan juuri junalla Tampereelle ja mieleeni juolahti ajatus uudesta asunnosta. Asunnon saaminen on vaikeampaa kuin työpaikan saaminen Suomessa. Mutta kulemma, kukaan maahanmuuttaja ei asu kadulla. Hyvältä näyttää siis mahikseni. Vakavasti puhuen asunnottomuus on kriittisimpiä aiheita mitä suurkaupungeissa kohtaa tänä päivänä. Työssäni lastensuojelussa se näkyy erityisen huolestuttavana, koska moni perhe on joutunut asunnottomaksi, eikä vain yksittäinen aikuinen. Harhaluulo maahanmuuttajien erityiskohtelusta asunnonsaannissa on tosiaan harhaluulo.

 

Tilapäinen asuminen kaupungin tarjoamissa asuntoloissa on turvatonta ja jatkuva asunnon vaihto rasittaa lapsiperheiden elämää. Asunnottomista perheistä tulee lastensuojelun asiakkaita kun huoli lapsen kasvuympäristöstä herää. Palveluiden tarjoaminen asiakkaille hankaloittuu ja ne sekoittuvat keskenään helposti. Helsingin kaupungin työmallia asunnottomille asiakkaille tarvitsee vakavasti kehittää ja yksinkertaistaa. Lastensuojelu ei hoida asuntoasioita, mutta on toisaalta vastuussa lapsiperheistä ja lasten turvallisesta kasvuympäristöstä. Niinpä moni perhe listataan lastensuojeluasiakkaasi kun kyseessä on asunto-ongelma.

 

Asunnoton henkilö tai perhe asuu kaupungin maksamassa tilapäisessä asunnossa. Se tulee maksamaan Helsingin kaupungille jopa 500e/vko. Kuukaudessa se tekee 2000e. Niin kauan kunnes perheelle tai yksilölle löytyy asunto kaupungin rahat menevät yksityiseltä vuokraamiin asuntoloihin. Jotkut niistä ovat vain 20 neliömetriä tai sitä kokoluokkaa.  Ei mitenkään nättejä tai muutenkaan siedettäviä. Silti Helsingin kaupunki ei ole kyennyt rakentamaan toimintamallia asunto-ongelman ratkaisemiseen. Pääkaupunkiseudulla on suurin asunnottomuus koko Suomessa. Sama koskee muita suurkaupunkeja.

 

Eräs minua huolestuttava osa tätä kokonaisuutta on fyysinen turvattomuus asuntoloissa. Moni kokee seksuaalista ja fyysistä ahdistelua ja työntekijät eivät puutu kaikkeen, koska eivät välttämättä ole paikalla tai huomaa sitä. Koskaan ei voi olla turvallista kun samassa tilassa on naisia, lapsia ja miehiä, jotka ovat toisilleen ventovieraita. Eräs sosiaalityöntekijä kertoi näin "Miehet tulevat asuntolaan päihtyneinä ja silloin naiset saattavat joutua seksuaalisen häirinnän kohteeksi". Mielestäni kukaan ei voi tuntea oloaan turvalliseksi tilapäisessä asunnossa. Ratkaisua tähän kriittiseen ongelmaan ei kuitenkaan ole vielä. Helsingin kaupunki jatkaa resurssien väärin sijoittamista.

 

Uuden asunnon etsiminen saa jäädä odottamaan. Ehkä tulevaisuudessa osataan rakentaa ja sijoittaa asukkaat järkevämmin suurkaupungeissa. Totuus on se, että asuntoja kyllä riittää. Vuokrataanko niitä kenelle tahansa tai onko monellakaan varaa vuokrata niitä on asia erikseen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

K Veikko

Mielestäni kyse ei ole asuntojen puutteesta vaan siitä että hyvin monet (liian monet?) haluavat asua kaupungissa. Mitä suurempi kaupunki, sitä useampi sinne haluaa muuttaa.

Onko rahaa parempaa keinoa estää kaupunkien liikakansoittuminen?

Käyttäjän Saafi kuva
Saafi Abdulkarim

Joo nimenomaan suurkaupungeissa on tätä ilmiötä. Ei niinkään muualla.
Totta, raha on ratkaisu moneen myös ongelmien ennaltaehkäisemiseen. Toivottavasti ymmärsin Sinut oikein.

K Veikko

Silloin kun rahalla katsotaan kuka muuttaa kaupunkiin ja kuka ei

    (vaikka kaikki haluaisivatkin yhtä aikaa päästä asumaan ydinkeskustan parhaaseen asuntoon),

tarkoittaa se sitä, että kaupungissa maksettavat palkat ovat merkittävästi korkeampia kuin maalla; samoin elämis- ja asumiskustannukset.

Aku Ankka

Tuo, mitä kirjoitit maahanmuuttajien asuntoasioista, ei ole täysin totta. Tavallinen maahanmuuttaja, joka hakee viisumia, näyttää passinsa rajalla ja on muutenkin kunnon ihminen, ei tietenkään saa Suomelta yhtään mitään, mutta se väestöryhmä, joka on heittänyt passinsa junan ikkunasta ja osaa sanoa "refugee" valkoiset hampaat välkkyen ja kultakorut kimaltaen, on yleensä saanut ihan kaiken.

Helsingin sosiaalitoimessa oli ja on yhä salainen määräys, että asuntojonossa pakolainen (käytännössä siis myös humanitaarisista syistä jäämisluvan saanut) ohittaa aina suomalaisen hakijan, ja lisäksi samaisen tahon hakiessa toimeentulotukea hänen varallisuuttaan ei huomioida. Tämä varmaan selittää sen kummallisen asian, että (Hesarin mukaan) 30% somaliväestöstämme asuu omistusasunnoissa. Se on kovin outoa, kun vain 10% käy töissä.

Voi olla, että tämä asuntoetu suodaan vain kerran, ja jos joutuu jostain syystä lähtemään asunnostaan, toisen kerran ei etusijaa annetakaan, vaan joutuu samalle viivalle muiden suomalaisten kanssa. Se selittäisi asunnottomuuden, mikä tietysti on aivan hirveä asia aivan kaikille, joita se koskee!

Vuokrat tulisi saada alas ja asuntojen hinnat myös. Eräs ratkaisuehdotus hintakysymykseen löytyy vanhasta blogistani: http://richardjarnefelt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/7... .

Taha Islam

"...on yleensä saanut ihan kaiken."

Laitatko tilastoja vai keksitkö nämä jutut itse?

Käyttäjän Saafi kuva
Saafi Abdulkarim

Hej Richard,

Minäkin voisin kirjoittaa paljon mielipiteitä siitä mitä näen sosiaalitoimessa tai muuta. Toivoisin kuitenkin jotain painavaa, kuten tilastoja, teoria ym. Jos me kaikki kirjoitamme "voi olla.." ja prosenttilukuja, jotka eivät välttämättä pidä paikkaansa, ei tule rakentavaa keskustelua.

Vaikka Sinusta voi olla hauskaa sanoa "valkoiset hampaat välkkyen ja kultakorut kimaltaen.." moni maahanmuuttaja paheksuisi yleistämistäsi. Moni on tullut tuskin mitään kunnollista vaatetusta päällä ja hädissään pienten lasten kanssa.

Vuokrien ja asuntojen hinnoista haluaisin keskustelua. Miksi Helsingin kaupunki tuhlaa rahoja yksityiseltä vuokraamiseen eikä palvelujen parantamiseen? Miksi toimintamallia ei kehitetä sellaiseksi, että se palvelisi helsinkiläisiä ja tarpeettomilta kuluilta säästyttäisiin. Helsingin kaupunki, yhtälailla kuin moni muukin suurkaupunki, vähentää palveluita koska ei ole resursseja. Sitten maksetaan yksityiselle turhankin paljon kaupungin resursseista, vaikka ratkaisu löytyisi paremmin keinoin.

Käyttäjän dzogchen kuva
Lasse Myllypuro

Suomi on täynnä tyhjiä asuntoja.

Käyttäjän kadargelle kuva
Kadar Gelle

Paras tapa estää sosiaalista syrjäytymistä ja eriytymistä on rakentaa ja ostaa riittävästi sosiaalisin perustein kohdennettavia asuntoja ja estää niitä keskittymästä alueellisesti.

Toimituksen poiminnat